Pinserit ovat erilaisia: pieniä ja suuria, sileäkarvaisia ja melko pörröisiä, mustia ja punaisia, palveluita ja koristeita. Kaikilla tämän roduryhmän edustajilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä.
Ohjeet
Vaihe 1
Fédération Cynologique Internationale (FCI) -luokituksen mukaan pinserit kuuluvat toiseen koirarotujen ryhmään: pinserit, snautserit, molossot ja sveitsiläiset paimenkoirat. Seuraavat tämän alaryhmän tyypit tunnetaan tällä hetkellä:
- doberman;
- saksalainen pinseri;
- kääpiöpinseri (tunnetaan myös nimellä kääpiöpinseri tai kääpiöpinseri;
- affenpinscher, - Itävallan pinseri.
Vaihe 2
Doberman on suurin pinsereistä, koirien säkäkorkeus voi nousta 72 senttimetriin. Korvat ja pyrstö on telakoituna, mutta äskettäin eläinoikeusaktivistien painostuksesta löytyy myös "luonnollisia" dobermaneja. Rodun kasvatti Saksan Apoldan kaupungissa 1800-luvun lopulla Friedrich Louis Dobermann, jonka jälkeen se sai nimensä.
Kuten jotkut nykyaikaiset tutkijat ehdottavat, dobermannien kasvatuksessa risteytettiin lyhytkarvaisia paimenia, rottweilereitä, mustaa ja ruskeaa terrieriä ja sileäkarvaista saksalaista pinsheriä, mikä antoi jälkeläisilleen parhaat ominaisuudet. Tämän rodun koirat ovat helposti tunnistettavissa: musta tai suklaanruskea ja laiha, ne näyttävät tyylikkäiltä missä tahansa säässä.
Pinserit ovat aktiivisia, täynnä energiaa, hyvin koulutettuja, riittävän kommunikoivia ja samalla ystävällisiä lapsille. Heillä on hyvä haju - tämän vuoksi heitä käytetään aktiivisesti poliisissa ja armeijassa useissa Euroopan maissa. Aiemmin nämä koirat tunnettiin myös nimellä Doberman Pinscher.
Vaihe 3
Saksalainen Pinscher näyttää dobermanilta, mutta on pienempi - tämä koirarotu saavuttaa 45-50 senttimetrin korkeuden. Ne erottuvat kestävyydestään ja tasapainoisesta temperamentistaan. Aiemmin saksalaiset maanviljelijät käyttivät niitä suojellakseen ja vartioimalla tilojaan, ja he myös seurasivat omistajia matkoillaan. Dobermannin kasvattaman saksalaisen Pinserin jälkeläiset ovat viime vuosina tulleet suosituimmiksi kuin heidän esivanhempansa. Tämän seurauksena viime vuosisadan puoliväliin mennessä rotu oli käytännössä sukupuuttoon. Rotu säilyi vain pienen harrastajaryhmän ponnistelujen avulla. Werner Jungilla oli tärkeä rooli tässä, kun hän oli matkustanut ympäri Saksaa keräämään elossa olleet pinserit, jotka olivat kerran erittäin suosittuja. Tällä hetkellä rotu on vähitellen saamassa suosiota.
Vaihe 4
Itävaltalainen pinseri kasvatettiin Itävallassa, jossa sitä käytettiin laajalti paimenkoirana. Nämä koirat ovat myös todistaneet itsensä hyvin ja suojaavat navet rotilta. Aiemmin oli olemassa erillisiä "Itävallan lyhytkarvaisia pinsereitä", mutta ne yhdistettiin itävaltalaisten pinsherien kanssa muodostaen yksi rotu. Niiden ulkoiset ominaisuudet ovat hyvin erilaisia - koiria kasvatettiin työhön eikä näyttelyihin. Tiedetään, että he vuodattavat melko usein, ja niiden takki voi olla eri sävyjä, myös punainen. Valkoiset merkinnät ovat sallittuja.
Vaihe 5
Kääpiöpinseri, joka tunnetaan myös nimellä Kääpiöpinseri, on tämän rodun alaryhmän pienin. Yleensä nämä ovat pieniä koiria, joiden säkä on 25-30 senttimetriä, punainen tai musta ja rusketus. Ulkopuolelta ne muistuttavat pienennettyä kopiota dobermanista tai saksalaisesta pinseristä. Koirat ovat melko energisiä ja lihaksikkaita, korvat ja hännät on telakoituna omistajien pyynnöstä.
Vaihe 6
Affenpinserit ovat myös kooltaan pieniä, mutta karkean takinsa vuoksi ne näyttävät visuaalisesti hieman suuremmilta kuin kääpiöpinseriveljensä. Rodun nimi saksan kielellä Affe, joka käännöksessä tarkoittaa "apina" - koirien kuono muistuttaa usein tätä eläintä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan affenpinscherit ilmestyivät 1600-luvulla, mutta sitten ne olivat paljon suurempia. Työkoirat, nämä Pinscherit taistelivat jyrsijöillä keittiöissä, latoissa ja tallissa. Tällä hetkellä on olemassa erilaisia värejä: harmaa, keltainen, musta, harmaa-ruskea ja punainen, sininen, musta ja ruskea sekä musta ja harmaat hiukset (ns. "Pippuri ja suola").
