Makeanveden hydra on tyypillinen järvissä, lammikoissa ja jokien takavesissä elävien koelenteraattien edustaja. Ensimmäinen, joka näki ja kuvasi hydraa, oli mikroskoopin keksijä ja tunnettu luonnontieteilijä A. Leeuwenhoek.
Makean veden hydrarakenne
Tämä makean veden polyppi näyttää lyhyeltä, hyytelömäiseltä ja läpikuultavalta jyväkokoiselta putkelta, jota ympäröi 6-12 lonkeron korolla. Rungon etupäässä on suu aukko, hydra takana kapenee pitkäksi jalaksi, jonka päässä on pohja. Täysi hydra on noin 5 mm pitkä, nälkäinen on paljon pidempi.
Ravitsemus ja elämäntapa
Makeanveden hydra ruokkii sykloppeja, vesikirppuja, hyttynen toukkia ja kalanpoikasia. Se kiinnittyy kasveihin ainoalla pohjallaan ja heiluu hitaasti liikuttaen pitkiä lonkeroitaan kaikkiin suuntiin etsien saalista. Lonkerot on peitetty herkillä silmäillä, kun niitä kosketetaan, syntyy pistävä lanka, joka lamauttaa uhrin.
Lonkero vetää saalista suun aukkoon ja imeytyy. Hajotettuaan nielemisen hydra heittää ruoansulatuksen jäännökset saman reiän läpi. Onnistuneella metsästyksellä tämä pieni saalistaja voi kuluttaa valtavan määrän ruokaa, useita kertoja sen määrän. Läpikuultavan rungon omaava hydra ottaa syödyn ruoan värin ja on punainen, vihreä tai musta.
Makean veden hydran lisääntyminen
Hyvällä ravinnolla makean veden hydra alkaa nopeasti orastamaan (lisääntyminen). Silmut kasvavat pienestä tuberkulesta täysin muodostuneeksi yksilöksi muutamassa päivässä. Aluksi nuoret hydrat ovat yhteydessä äidin kehoon, mutta pohjan muodostumisen jälkeen he erottuvat ja aloittavat itsenäisen elämänsä. Hydra-silmut yleensä kesällä.
Kylmänä tai epäsuotuisissa olosuhteissa (nälkä) hydrat lisääntyvät munilla, jotka muodostuvat kehon ulkokerrokseen. Kypsä muna on peitetty vahvalla kuorella ja putoaa säiliön pohjaan. Munien muodostumisen jälkeen vanha yksilö yleensä kuolee. Lisääntymistä munien kanssa kutsutaan seksuaaliseksi lisääntymiseksi. Toisin sanoen makean veden hydran elämässä molemmat lisääntymismenetelmät korvataan.
Makean veden hydra-regenerointi
Hydrasilla on hämmästyttävä kyky uusiutua. Jos yksilö leikataan kahteen osaan, lonkerot ja pohja kasvavat kussakin hyvin nopeasti. Hollantilaisen eläintieteilijän Tremblayn tiedetään tekevän kokeita, joissa hän onnistui saamaan uusia hydraa pienimmistä kappaleista ja jopa silmukoimaan eri hydrojen puolikkaat. Kuten nykyaikainen tutkimus on osoittanut, kudosten ja elinten tällaisen palauttamisen tarjoavat eläinten kantasolut.
