Britit rakastavat eläimiä - monissa perheissä on nelijalkaisia lemmikkejä. Englannin kuninkaallinen talo ei ole poikkeus. Kaikki kuninkaallisen perheen jäsenet ovat osittaisia hevosille ja koirille, ja jokaisella on omat mieltymyksensä roduissa. Kuningatar Elizabeth II: n suosikkikoirat olivat hauskoja, söpöjä ja itsepintaisia corgija.
Corgi: rodun ominaisuudet
Walesin Corgi Pembroke on muinainen metsästyskoirarotu, joka on kasvatettu Walesissa. Eläimet ovat kooltaan pieniä (30 cm pitkiä ja 10 kg painavia), hauska pitkänomainen kuono, jolla on suuret pystyt korvat ja lyhyet jalat. Corgi-takin väri vaihtelee hiekkaisesta tummanruskeaan, mielivaltaiset mustavalkoiset täplät ovat hyväksyttäviä. Koirien luonne on erikoinen - ne ovat itsepäisiä, reippaita, iloisia ja alttiita murrokselle. Mutta samaan aikaan, corgi soveltuu hyvin koulutukseen ja pärjää muiden lemmikkien kanssa ilman ongelmia.
Corgi englantilaisessa tuomioistuimessa: ulkonäön historia
Seitsemänvuotias Elizabeth näki ensimmäisen rodun koiran juhlissa - ja pienet punaiset eläimet voittivat heti hänen sydämensä. Vuonna 1944 prinsessa sai oman koiransa - punaisen corgin nimeltä Susan. Hänestä ei tullut vain Elizabethin jatkuva kumppani, vaan myös kuninkaallisen Corgi-paketin esi-isä. Nykyään kuningattaren rakastetun koiran jälkeläisten yhdeksäs sukupolvi asuu palatsissa.
Tänään kuningattarella on 11 koiraa. Perinteen mukaan heille annetaan lempeitä, runollisia nimiä - Sugar, Golubchik, Bee, Medok, Smoke. Kaikilla kuninkaallisilla koirilla ei ole söpöä asennetta. Palatsissa he muistavat edelleen korgin, jolla on herkkä nimi Veresk, joka usein taistelujen vuoksi meni löysään ja menetti puolet korvastaan, mutta ei menettänyt taisteluhenkiä.
Corgin lisäksi Sandrindhamin kuninkaallisessa asunnossa kasvatetaan muita metsästyskoiria - spanieleja ja labradoreita.
Kuninkaallisten koirien arki
Kuninkaallinen pakkaus elää tiukassa aikataulussa. Buckinghamin palatsissa, täsmälleen kello 5, eläimille tarjoillaan seremoniallinen ateria. Jalkamiehet pilkoivat lihan hienoksi ja tarjoilevat erikoiskastiketta ja seulottuja evästejauhoja hopealokeroille. Elizabeth sekoittaa ainekset omin käsin ja laittaa ne hopeaastioihin, minkä jälkeen hän tarjoilee ruokaa koirille muovisilla lautasliinoilla.
Maalaisasunnossaan Sandringham, kuningatar viettää melkein kaiken vapaa-ajan koirien kanssa. Sadetakkiin ja kumisaappaisiin pukeutuneena hän kävelee itse pakkaamalla ja harjaa sitten koirat ulos.
Kun kuningatar lähtee liikkeelle, kuninkaallinen kinologi huolehtii koirista - tämä virallinen kanta on ollut olemassa useita vuosikymmeniä. Muuten, paitsi kuningatar pitää korgia. Näitä koiria rakastivat myös hänen äitinsä, kuningatar Dowager Elizabeth sekä hänen tyttärensä Anna. Valtaistuimen perillinen, Charles, pitää parempana labradoreita, mutta kohtelee myös äitinsä suosikkeja myötätuntoisesti. Kaikilla ei kuitenkaan ole lämpimiä tunteita kuningattaren koirista. Jalkamies ja muut palatsin työntekijät valittavat usein, että röyhkeät ja itsepäiset koirat purevat heitä nilkoihin tai kaatavat heidät, kun he kiirehtivät palatsin käytävien läpi.
Kuninkaalliset koirat eivät koskaan seuranneet Elizabethia hänen ulkomaanmatkoilleen - myös heihin sovelletaan Isossa-Britanniassa voimassa olevia tiukkoja karanteenisääntöjä.
Kuoleman jälkeen kuninkaalliset koirat saavat toisen etuoikeuden - heidät haudataan palatsin puistoon. Pienet kukkulat muistokivillä ovat hajallaan kujilla. Ja kuninkaallisen pakan esi-isä Susan, joka kuoli kunnioitettavana viidentoista vuoden ikäisenä, kunnioitettiin hautakivelle veistetyllä koskettavalla kirjoituksella: "Susan, kuningattaren uskollinen ystävä".
