Kilpikonnat ovat yleensä edustettuina laiskina, hitaina, tylsinä eläiminä, vaikka näin ei ole lainkaan. Terveet kilpikonnat ovat varsin aktiivisia, liikkuvia etenkin lisääntymiskauden aikana. Useimmat maakilpikonnat kulkevat pitkiä matkoja luonnossa. Kilpikonnat kekseliäisyytensä mukaan antavat muodon monille jyrsijöille. Kun valitset kilpikonnan, ole varovainen - jotkut häikäilemättömät myyjät saattavat vetää sinut sairaan eläimen. Tässä on joitain vinkkejä terveellisten kilpikonnien löytämiseen.
Ohjeet
Vaihe 1
Ensinnäkin, tutki eläimen ihoa ektoparasiittien (punkkien) esiintymisen varalta. Katso hammasneuloja - niiden tulisi olla samanpituisia. Pään etupuolella ei saa olla kiimaista kasvua, koska ne estävät kilpikonnaa syömästä.
Vaihe 2
Tutki rintakehää. Jos kilpikonna ei ruoki kunnolla, sen kuori voi deformoitua tai yksinkertaisesti heikentyä. Aikuisilla kilpikonnilla kuori, sekä vatsa (plastron) että selkä (selkäranka), on kova ja liikkumaton. Näiden eläinten sarveiskalvo on kiinnitetty luurankoon. Siinä ei saa olla naarmuja ja / tai muita vaurioita. Sitä ei ole nahkaisissa kilpikonnissa. Sen sijaan eläimellä on sileä iho.
Vaihe 3
Tutki silmiäsi. Niitä ei tarvitse liimata yhteen. Ei saa olla pilvistä tai läpinäkyvää purkausta. Silmäluomessa ei saa olla turvotusta.
Vaihe 4
Suun limakalvossa ja nenän aukoissa ei saa olla eritteitä ja kerrostumia. Jos suussa tai nenän aukoissa on vaahtokuplia, se voi olla keuhkokuume.
Vaihe 5
Sairaana kilpikonna ei pysty usein piilottamaan päänsä refleksiivisesti. Merikilpikonnat ja vesikilpikonnat voivat kellua tai käyttäytyä oudosti, kun he ovat sairaita (tämä tapahtuu usein keuhkokuumeessa). Myös kilpikonnien epänormaali sijainti voidaan havaita vierasesineen (esimerkiksi suuren kiven) nielemisen jälkeen.
Vaihe 6
Noudata myös eläimen ääniä. Terveiden yksilöiden hengitys on hiljaista, vaikka epätavallisessa tilanteessa he voivat kiristää. Vieraat äänet, hengitysäänet voivat viitata sairauteen.
